Bilebändin päiväkirja

Turun suunnalla on The Coveralls keikkaillut sangen harvakseltaan, joten Naantalin-veto tuli tarpeeseen ja vieläpä perjantai-illalle, joina nykyään esiintymiset ovat selvästi lauantaisia vähäisempiä. Pientä jännitystä matkaan toi aikataulu, joka (järjestäjän puolesta ilmoitetun mukaan, siis) ei jättänyt juuri pystytys- ja soundcheck-aikaa. Lastasimme auton, koukkasimme Jonyn Nokialta ja suuntasimme niin sanotusti tulta päin. Päivän aikana paistoi kevätaurinko, satoi rakeita, vettä ja ties mitä, joten säätilakin oli sopivasti rempallaan.

Löysimme helposti ensin majoituspaikan, johon kävimme kirjautumassa ja siitä jatkoimme Merisalille, missä olimme paikalla varmuuden vuoksi hyvissä ajoin. Vaikka sää ei kesäinen ollutkaan, Naantalin “ravintolaranta” vakuutti kyllä helposti komeudellaan aivan meren äärellä. Samoin vakuutti Merisalin buffet, jota istahdimme nauttimaan. Kylmät kalat ja muut herkut voittavat mennen tullen hampurilaispainotteiset keikkaruokailut, vaikka paikkansa toki kaikella. Miljöönäkin Merisali vaikutti hauskalta. Jopa hienolta kaltaisillemme rentuille.

Pääsimme kuin pääsimmekin aloittelemaan keikan tekniset valmistelut peloteltua aiemmin. Koitimme olla nopsia ja onnistuimmekin saamaan kaiken valmiiksi sukkelalla tahdilla ynnä vähäisellä metelillä. Tämän jälkeen varmistimme vielä soittoajat ja sen miten 120-minuuttinen musiikkikattauksemme jaetaan. Juttelimme asiasta ystävällisen tarjoilijattaren kanssa kun toinen tuli paikalle mesoten “MINUN kanssani sovitaan soitot, mitä te täällä höpötätte”. Pelästymisen lisäksi kävi sääliksi työkaverin kohtelua. Noh, lopulta kaikki saatiin sovittua.

Aloitimme soiton täsmällisesti yhdeltätoista ja pääsimme soittelemaan puolillaan olevalle salille. Musisointimme tuntui kelpaavan ihan mallikkaasti, vaikka hirveätä mellakkaa yleisön puolelle emme saaneetkaan käyntiin. Tämä resepti tuntui jatkuvan myös kakkos- ja kolmossetit, joskin mukavasti välillä nähtiin liikennettä tanssilattian puolella. Selvästi paikan henki oli kuitenkin hieman ns. vanhaa liittoa, eli bändi vetää koko illan ja esiintyminen ei ole mikään “the hetki”. Itse ehkä suosimme toisenlaista lähestymistapaa, mutta toki tällainenkin meille mainiosti kelpaa.

Päätimme keikan Tuhkimoon totutusti ja ryhdyimme oitis kasaamaan laitteistoamme. Pian olimmekin jo majoituksessa, missä kävimme nukkumaan ilman minkäänlaisia ns. jatkoja. Aamulla heräsin tapojeni mukaisesti turhan aikaisin, mikä innoitti yhdessä komean auringonpaisteen kanssa kävelyretkeen Kuparivuoren ja vanhankaupungin komeissa maisemissa. Hienoa kuin mikä! Puolipäivä toikin sitten sateen ja lähdön kohti yksityistilaisuutta.

Kiitos Naantaliin, toivottavasti länsirannikolla käydään tulevaisuudessa useamminkin!