Viimeisestä The Coveralls-vedosta oli omalla kohdallani vierähtänyt jo reipas kuukausi (noo huuhhuh), joten into oli ns. piukassa. Into tosin laantui tiestön muututtua kiharammaksi. Olen onnistunut kehittämään eräänlaisen aikuisiän matkapahoinvoinnin, joka tosin ilmenee vain, kun perverssi pitkien matkojen erikoisosaaja Joni “Jouni-vainaa” Oittinen kiidättää Enterpriseä pitkin maaseutua lailla Ari Vatasen.
Vaan mikään vointi ei ole niin paha, etteikö se reippaalla roudaamisella kaikkoa. Esiintymislava oli yhtyeellemme kuin nakutettu ja kamat kasaantuivat vaivatta. Välillä käytiin Stage-ravintolassa syömässä ja hyvinvoimassa, joka olikin tuttu vuodelta 2010. Silloin oli vielä Aarnea ja Vorssia ja oltiin vielä kunnosa! Majoitus oli järjestetty läheisestä hotellista, jonka huoneen terassilta oli oiva tarkata juuri laskenneen auringon kajoa. Aurinkohan ei oikeasti mihinkään laske, vaan planeettamme pyörimisliike luo illuusion sitä kiertävistä objekteista.
Puolen yön krouvissa pyöritimme itsemme takaisin pelipaikalle ja heti piakkoin pääsimme starttaaman ensimmäisen settimme. Tänän iltana niitä oli siis luvassa kaksin kappalein, mikä on myös aivan hyvä vaihtoehto yhden 90 minuuttisen sijaan. Väkeä oli paikalla ihan mukiinmenevästi, varsinkin jos muki on Viihdekeskus Merisärkän kokoluokkaa. Tunnelma oli hyvä ja kansa aktiivista heti alkusoitosta alkaen ja jopa erikoisbiisiksi luokiteltu Fight For Your Right To Party toimi erittäin hyvin! Erikoismaininnan ansaitsee ennen bändiä viihdytyksestä vastanneen DJ:n äänentoistovolyymi, joka oli vähintäänkin inhimillisissä raameissa. Näin on hyvin harvoin. Kiitos!
Kakkossetti (tsekkoskissamau) paineltiin ammattimaisella varmuudella, mutta pakko myöntää, että pitkästä aikaa yleisön tanssijalka tuntui loppua kohden hieman raskautuvan. Ehkä rock olisi ollut Kalajoella enemmän pop, kuin esim. suomirap, joka onkin hieman hip ja hop? Silti kehujia keikan jälkeen riitti ja myytiinpä siinä alustavalla tasolla pari uuttakin. Mahtavaa!
Keikan jälkeen kamojen kasaaminen ei ehkä ole se maailman mukavin toimi, mutta moni(ja hieno-)syinen orkesterimme taipuu tarpeen tullen monenlaisiin urotekoihin. Lavalle kaatuneet juomat tosin hidastuttivat omaa tekemistä huomattavasti. Luulisi kalliin viinan olevan kivempi mahassa, kuin meidän piuhoilla? Paljon ymmärrän, mutta tätä en.
Nukkumaan päästiin arviolta samaan aikaan kuin yleisö. Aamulla herättiin, kotiin ajettiin (Vili ajoi), kotiin päästiin ja henki pihisi. Vili paineli vielä illaksi Sauvoon trubaduurikeikalle, mistä hänelle pisteet ja olemattoman kellon nosto.
ANNA PUSU KOPIKRAU, sanois Nakke-papukaija.